Olen Arabiemiraateissa asuva kestävyysurheilija, jolle omien rajojen hakeminen ja niiden testaaminen on elämän punainen lanka. Juoksu on yksi ehdottomasti tärkein niistä.

Intohimona on myös korkeiden vuorten kiipeäminen ja tähän mennessä olen kiivennyt katsomaan maailmaa mm. Mt.Everestin, Lhotsen ja Manaslun huipulta.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Urheilijan painajainen

Ensimmäisen asteen repeytymä pohjelihaksessa parissa kohtaa. Se oli syy miksi en pystynyt starttaamaan Eurooppa Cupin kisaan Lontoossa. Mistä se repeytymä johtui niin varmaan mitään yksittäistä syytä siihen ei ole. Olin verrannut 2km ja olin ottamassa ensimmäistä avausvetoa kun pohje kramppasi pahasti. Ainakin luulin että se oli kramppi. Mulla ei ole koskaan ennen kramppannut joten en ole ihan varma vieläkään oliko se kramppi…no joka tapauksessa lihas meni niin kovaksi että en sillä pystynyt edes kävelemään, juoksemisesta puhumattakaan. Sitä hierottiin auki ja sain siihen jäitä heti kun se tapahtui mutta siitä ei ollut apua. Se tunne kun ei päässyt startti viivalle vaikka oli siihen latautunut henkisesti sekä fyysisesti ja olin jo niin lähellä. Se oli todella valtava pettymys!

Olen nyt ollut juoksematta 2 viikkoa mutta onneksi olen pystynyt tekemään korvaavaa harjoittelua. Vesijuoksua, sisäpyöräilyä, kävelyä ja lihaskuntoa. Nyt parin päivän päästä eka juoksukokeilu. Kävin lääkärillä jälkitarkastuksessa ja vamma kohta on lähtenyt hyvin paranemaan. Siihen oli jo kehittynyt hyvin arpikudosta ja sain jo luvan juosta kunhan se vaan on maltillista. Nyt vaan täytyy pitää pää kylmänä ja luottaa että se kunto mitä Portugalin leirillä rakennettiin on siellä taustalla ja aikaa on onneksi vielä.


Tämä loukkaantuminen oli kyllä hyvä muistutus siitä miten haavoittuvasta tämä kaikki voi olla. Yki pieni sekunti ja kaikki voi muuttua kerta heitolla! Sitä tajusi myös kuinka kokonaisvaltaisesti juoksu ohjaa elämää.  Kun se otetaan pois niin koko identiteetti muuttuu.
Olen pitänyt saman päivärytmin kun normaalisti ja elänyt ns. urheilijan arkea mutta jokin puuttuu ja keho kertoo sen.  Olen ollut onnekas urallani kun en  ole joutunut kokemaan loukkaantumisia kovin usein mutta se fakta ei auta yhtään niin kauan kun pääsen takaisin juoksun pariin.

Parin viikon päästä Font Romeun korkeanpaikan harjoitusleiri kutsuu eli toivon mukaan olen radalla ennen sitä.

Nyt olen matkalla Jannen kanssa Etelä-Afrikkaan jossa Janne starttaa Comrades maratonille 10.6. Ihanaa olla mukana kannustamassa ja tukemassa! Tämä on myös mun eka matkani Etelä-Afrikkaan, hauska nähdä miltä siellä näyttää. 


t. Anne-Mari    

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti