Olen Arabiemiraateissa asuva kestävyysurheilija, jolle omien rajojen hakeminen ja niiden testaaminen on elämän punainen lanka. Juoksu on yksi ehdottomasti tärkein niistä.

Intohimona on myös korkeiden vuorten kiipeäminen ja tähän mennessä olen kiivennyt katsomaan maailmaa mm. Mt.Everestin, Lhotsen ja Manaslun huipulta.


torstai 12. marraskuuta 2015

Rocky Man 2015

Waude mikä kokemus ja kisa!  Elokuussa Kunming harjoitusleirillä ollessa sain mielenkiintoisen meilin joka piti sisällä kutsun Rocky Man kilpailuun joka käytiin Brasilian Rio de Janeirossa.

Team Scandinavia
Joukkueita mukana oli yhteensä 20 joista viisi oli kutsuttu ulkomailta ja loput 15 Brasiliasta. Jokaisessa joukkueessa oli 6 jäsentä ja Norja sai kutsun tänä vuonna myös osallistua kilpailuun. Tällöin joukkueemme kapteeni Marcio Franco otti yhteyttä, jos olisin halukas lähtemään mukaan Norjan joukkueeseen. Ja olinhan mä…;) !

Lajeina oli : naisten maraton, surfaus, miesten maastojuoksu (33km), MTB, BMX, skeittaus ja joukkueena suoritettava 11km melonta ja 12km maasto-/katujuoksu jossa joukkueella piti olla skeittilauta mukana ja ylittää maaliviiva samanaikaisesti.
Jokaisessa lajissa käytiin toki myös yksilökilpailu mutta tiimihenki ainakin meidän joukkueella oli sen verran hyvä että tuntui että tässä kisassa joukkueen pärjääminen oli tärkeämpää kuin oma tulos.

Kisan ensimmäinen päivä
Naisten maraton juostiin kilpailun ensimmäisen päivän aamuna ja pääsimme starttaamaan pienessä tihkusateessa sekä kovassa tuulessa. Tuuli oli todella mukava ensimmäiset 21,5km jolloin meillä oli myötätuuli mutta kääntöpaikan jälkeen se olikin sitten kova vastatuuli. Startti oli Barra da Tijucan rannalta, jossa todennäköisesti Olympialaisten maraton reitti ainakin osittain juostaan. Alun perin reitti piti olla sama kuin 2016 Olympialaisissa mutta järjestäjät ilmoittivat että eivät olleet saaneet lupaa teiden sulkemiseen. (ymmärrettävistä syistä jos vain 20 naista on startti viivalla…) Lämpötila oli 24º mutta ilmankosteus oli kova.

Kolmen kärki: minä, Michelle ja Maria

Ekat 17,5km oli hyvin tasaista, juoksimme pyörätietä pitkin rantaviivaa upeissa maisemissa. Ensimmäisen 3km jälkeen meitä oli kärjessä kolme naista, minä, USA:n kuuluisa ultrajuoksija Michelle Yates sekä Argentiinan Olympia edustaja Maria Peralta. Michelle tipahti n.8km kohdalla ja Maria 12km juoma-aseman kohdalla.  Tämän jälkeen juoksin yksin loppumatkan johdossa. Tasaisen osuuden jälkeen edessä oli 3 mäkeä ylös ja alas aina ½ väliin asti. Käännöspaikalta ne samaiset mäet takaisin eli korkeuden lisäystä matkalla kertyi näin ollen 190m. 

Olin ½ välissä 2min edellä Mariaa mutta taisi ne mäet ottaa myös muiden naisten voimille, sillä maalissa olin saanut keulaa 6min toiseksi tulleeseen juoksijaa. Saavuin maaliin ajassa 2.56.27. (ja matka oli 43km ja rapiat…) Juoksu tuntui koko matkan hyvälle ja voimakkaalle vaikka lopussa kovaan vastatuuleen sai  kyllä tehdä töitä kunnolla. Onneksi sain silti juostua kisan, missä lopussa ei tarvinnut suotta rutistaa vaan pystyi säästää hyvin voimia vielä seuraavan päivän melontaan ja juoksuun.
Yksi ehdottoman hienoimmista maraton reiteistä mitä olen juossut! Ja mikä tärkeintä, yllätin tiimini jäsenet voittamalla ja näin saimme mukavasti 6min etumatkaa.


 Joukkueella oli hieno päivä sillä Lucka surffasi upeasti 3:neksi kolmen metrin aalloissa, Lars juoksi maastossa toiseksi, vain vajaa minuutin voittajasta jääneenä. Iltapäivällä meidän tiimin Brasilialainen edustaja (alun perin Norjalainen maastopyöräilijä joutui perumaan osallistumisensa loukkaantumisen takia) selvitti tiensä maaliin sekä maastopyöräilyssä sekä BMX radalla. Johto ensimmäisen päivän jälkeen kakkosen olevaan NZ oli 14min.

Lucka Guichard finaalissa!
Kisan toinen päivä
Sunnuntai aamuna kisa jatkui skeittauksella. Kevin skeittasi upeasti pehmeällä ″old school ″ tyylillä viidenneksi. 

Kevin Bækkel ja smooth style
Skeittikilpailun jälkeen siirryimme  vauhdilla Praia Vermelhan laguuniin jossa meillä oli edessä 11km melonta Polynesialaisella kanootilla ja 12km joukkue juoksu.

Melonnan alussa oli aikamoista hässäkkää ja ainakin kaksi kanoottia meni heti nurin lähdön jälkeen. Meillä katkesi yksi mela mutta onneksi saatiin uusi tilalle toiselta joukkueelta, jolla oli vara mela fiksusti mukana J Aallokkoa oli aika mukavasti ja se kaatoi myös matkan aikana ainakin 4 joukkuetta. Me onneksi pysyttiin pystyssä vaikka meidän vahvuus melonta ei kyllä ollut. Melonnan jälkeen etumatkaa NZ joukkueeseen oli vain vajaa minuutti eli juoksusta tuli kova taistelu.

Team Scandinavia tosi toimissa!
Juoksun alkoi n.20min päästä kun olimme melonnasta rantautuneet. Heti lähdön jälkeen sukelsimme ″viidakkoon″ jossa juoksimme ensin kukkulan päälle, välillä reitillä oli kallio osuuksia missä köysiä apuna käyttäen puskimme itsemme läpi näiden liukkaiden osuuksien. Kukkulan huipulta alamäki johdatti meidät paikalliseen favelan läpi missä oli mahtava yleisö kannustamassa ja ihmettelemässä tapahtumaa. Tunnelma oli kuin jossain takaa-ajo elokuvasta! Välillä juoksimme pihojen läpi, kapeita kujia, koirat räksyttivät ja paikallinen keittiö tuoksui…. 
Loppu pätkä juostiin rannalla pyöräkaistaa pitkin. Tällä osuudella käytimme skeittilautaa ja se auttoi huomattavasti sillä meidän tiimin kolmelle ″ei juoksijalle″ se toi mukavasti vauhtia lisää kun sillä vuoroin käyttivät.

Maaliin saavuimme voittajina! Etumatka NZ oli vain 1.27s. mutta se riitti Team Scandinavian voittoon! Harvoin näkee kundeja niin väsyneinä ja liikuttuneina mutta varmasti jokainen ponnistelu oli sen arvoinen J

Yhtä juhlaaaa!!!
Minulle itselle hienointa tällä reissulla oli tutustua niin erilaisiin urheilijoihin ja tutustua minulle aivan uusiin lajeihin. Olen aina pitänyt skeittareita ″lökäpöksy tyyppeinä″ mutta nyt vasta tajusi lajin vaativuuden. Sen fyysisen sekä henkisen puolen kun pääsi seuraamaan kisaa ihan vierestä. Uskomattoman upeita temppuja!
En ole aikaisemmin seurannut surfausta livenä ja vitsi mitä voimaa ja taitoa se laji vaatii luonnon voimilla, huh huh J Olin ihan häkeltynyt kuinka hurjaa BMX ajaminen on ja miten vauhdikas laji se on.  Varmasti tämän kisan jälkeen tulen seuraamaan ihan eri näkökulmasta kaikkia näitä lajeja. Ja mitä hienointa pääsi näkemään Riossa näiden lajien huippu nimiä J

Totta kai oli todella hyvä myös käydä katsastamassa miltä tunnelma ja ilmasto vaikuttaa ja paljon pikku juttuja tuli esille mitä on huomioitava kun Rion suuntaa ensi syksynä…

Graças ao Rio de Janeiro e Rocky Man 2015! Vejo você ainda

Anne




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti