Olen Arabiemiraateissa asuva kestävyysurheilija, jolle omien rajojen hakeminen ja niiden testaaminen on elämän punainen lanka. Juoksu on yksi ehdottomasti tärkein niistä.

Intohimona on myös korkeiden vuorten kiipeäminen ja tähän mennessä olen kiivennyt katsomaan maailmaa mm. Mt.Everestin, Lhotsen ja Manaslun huipulta.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Urheilijan painajainen

Ensimmäisen asteen repeytymä pohjelihaksessa parissa kohtaa. Se oli syy miksi en pystynyt starttaamaan Eurooppa Cupin kisaan Lontoossa. Mistä se repeytymä johtui niin varmaan mitään yksittäistä syytä siihen ei ole. Olin verrannut 2km ja olin ottamassa ensimmäistä avausvetoa kun pohje kramppasi pahasti. Ainakin luulin että se oli kramppi. Mulla ei ole koskaan ennen kramppannut joten en ole ihan varma vieläkään oliko se kramppi…no joka tapauksessa lihas meni niin kovaksi että en sillä pystynyt edes kävelemään, juoksemisesta puhumattakaan. Sitä hierottiin auki ja sain siihen jäitä heti kun se tapahtui mutta siitä ei ollut apua. Se tunne kun ei päässyt startti viivalle vaikka oli siihen latautunut henkisesti sekä fyysisesti ja olin jo niin lähellä. Se oli todella valtava pettymys!

Olen nyt ollut juoksematta 2 viikkoa mutta onneksi olen pystynyt tekemään korvaavaa harjoittelua. Vesijuoksua, sisäpyöräilyä, kävelyä ja lihaskuntoa. Nyt parin päivän päästä eka juoksukokeilu. Kävin lääkärillä jälkitarkastuksessa ja vamma kohta on lähtenyt hyvin paranemaan. Siihen oli jo kehittynyt hyvin arpikudosta ja sain jo luvan juosta kunhan se vaan on maltillista. Nyt vaan täytyy pitää pää kylmänä ja luottaa että se kunto mitä Portugalin leirillä rakennettiin on siellä taustalla ja aikaa on onneksi vielä.


Tämä loukkaantuminen oli kyllä hyvä muistutus siitä miten haavoittuvasta tämä kaikki voi olla. Yki pieni sekunti ja kaikki voi muuttua kerta heitolla! Sitä tajusi myös kuinka kokonaisvaltaisesti juoksu ohjaa elämää.  Kun se otetaan pois niin koko identiteetti muuttuu.
Olen pitänyt saman päivärytmin kun normaalisti ja elänyt ns. urheilijan arkea mutta jokin puuttuu ja keho kertoo sen.  Olen ollut onnekas urallani kun en  ole joutunut kokemaan loukkaantumisia kovin usein mutta se fakta ei auta yhtään niin kauan kun pääsen takaisin juoksun pariin.

Parin viikon päästä Font Romeun korkeanpaikan harjoitusleiri kutsuu eli toivon mukaan olen radalla ennen sitä.

Nyt olen matkalla Jannen kanssa Etelä-Afrikkaan jossa Janne starttaa Comrades maratonille 10.6. Ihanaa olla mukana kannustamassa ja tukemassa! Tämä on myös mun eka matkani Etelä-Afrikkaan, hauska nähdä miltä siellä näyttää. 


t. Anne-Mari    

  

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Ola Portugalista

Terkkuja Portugalin Vila Real de Santo Antoniosta. Olen täällä harjoitusleirillä ja valmistautumassa Elokuun EM-kisoihin. Sitä ennen kuitenkin Lontoossa 19.5 Europan 10 000m Cup kisa ja täältä on haettu vauhtia treeneihin viimeisten viikkojen aikana. 

Treenit on sujuneet hyvin ja radalla juokseminen tullut vähän tutummaksi.
Olin viimeksi täällä harjoittelemassa kesällä 2016 eli paikat ja juoksu maastot oli entuudestaan tuttuja. Tämä on erittäin hyvä paikka harjoitella kun ollaan merenpinnan tasolla. Eniten olen nauttinut lenkeistä metsä alueella jossa hyvä hiekkatiet juosta ja tietty kovista rata treeneistä. Täällä on myös paljon muitakin Suomalaisia yleisurheilijoita valmistautumassa kesään kisoihin. 

maratoonarille tasaista hyvää baanaa


metsää ja hiekkateitä missä hyvä juosta

Päivät ovat sujuneet hyvin rutiininomaisesti. Herätys klo.6.00, aamiainen ja ensimmäisen treenin aloitan klo. 8.00.  Treenin jälkeen arkisia asioita mm. kaupassakäyntiä, pyykinpesua tai ruoan laittoa, niitä normi arki juttuja. Lounaan syön klo.12.00 jonka jälkeen pienet päikkärit tai kirjan lukemista. Toisen treenin aloitan klo.15-16.00 päivästä ja treenistä riippuen. Iltapäivällä vuorossa lihashuoltoa tai venyttelyä, ruoan tekoa ja illallinen klo.18.30. Tämän jälkeen yleensä luen, katson telkkaria ja nukkumaan menen viimeistään klo.21.00.

Olen nauttinut todella jokaisesta treenistä ja päivästä ja olen erittäin onnellinen siitä että voin toteuttaa unelmaani ja elää sitä urheilijan täysi painotteista elämää vaikka välillä toki pieni koti ikävä voi iskeä mutta onneksi ne on ohimeneviä 😉

Vielä viikko leiriä jäljellä ja sitten nokka kohti Lontoota!

Anne-Mari
Beachi korkattu aamulenkillä parin treeni viikon jälkeen


keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kenian leiri osa kaksi, kautena 2018

Harjoitusleiri tänne Keniaan siirtyi viikolla eteenpäin kun sairastuin keuhkoputkentulehdukseen työmatkalla Kilimanjarolla. Alun perin oli tarkoitus jäädä kilin reissun päätteeksi tänne suoraan mutta päätin että on paras käydä kotona Dubaissa lääkärissä ja parantua ennen kuin tulee tänne. Onneksi aikataulu oli sen verran väljä että pystyin myös venyttämään leiriä viikolla. Päätös käydä kotona sairastamassa oli varmasti oikea, sillä eka harjoitusviikko ja varsinkin ensimmäiset vauhdikkaammat treenit  olivat tällä kertaa todella vaikeat.

Nyt treenit ovat onneksi taas luistaneet suunnitellusti ja juoksu tuntuma on ollut hyvä. On ollut ilo taas harjoitella Keniassa ja vaikka keuhkot sekä lihakset huutaa aina täällä happea niin kyllä ne sitten kiittää kun pääsee merenpinnan tasolle 😜

Tällä kertaa olen Edoredissä 2100m korkeudessa majoittumassa Isabellah Anderssonin luona. Isabellah on Kenian -Ruotsalainen maratonjuoksija joka tekee nyt paluuta maratonille toisen lapsen syntymän jälkeen. Simo ja Celia asuvat myös 3km päässä eli Simo onkin nyt pystynyt hyvin seuraamaan kaikki kovemmat treenit. Henri Manninen on myös harjoittelemassa tällä eli olen saanut hänestä myös hyvää lenkki seuraa. No toki Henri on tehnyt omat päätreenit omilla vauhdeilla mutta kevyet treenit on mennyt hyvin yhteen.

Juoksua Eldoredissä, kaksi lehmää...

Tällä harjoitusleirillä ja jaksolla on keskitytty juoksuvoimaan enemmän. Eli pitkiä kuntopiirejä, pitkiä sekä lyhyitä mäkivetoja kahdesti viikossa ja myös maksimi voimaa olen päässyt tekemään. Lihaksisto on ottanut hyvin vastaan nuo ″voima″ treenit mutta on kyllä välillä aika tukkoista lihaksistossa. Ne on kumminkin palautunut kummasti päiväunien, hyvien yöunien ja ravinnon ansiosta.  Saa nähdä miten tästä jaksosta palautuu (lähinnä noista voima treeneistä) ja lähtee juoksu kulkemaan Berliinin puolikkaalla.

Tässä esimerkki harjoitusviikostani

Ma 19.3        a. 3x8x200m (37s)/20sekunttia palautus/ sarjapalautus 2min. Radalla. 
                    +KP (MAX)
                     Ip.12km kevyt

Ti 20.3          a.15 km kevyt
                     Ip.10 km kevyt

Ke 21.3        a. 4km + 3km + 2km pal 3min+ 8x12s lyhyet mäet + KP (pitkä)
                     Ip. 14km kevyt

To 22.3         a. 28 km kevyt
                     Ip. liikkuvuus + venyttely + hieronta

Pe 23.3         a.14 km kevyt + 6 x 100m
                     Ip.11 km kevyt

La 24.3         a. ylämäet 8 min + 5 min /pal. 3min + 6x80sek pal. hölkkä lähtöpisteeseen
                      +KP (MAX)
                     Ip. 13km kevyt

Su 25.3         a. 31 km kevyt
                     Ip. liikkuvuus + venyttely+ hieronta                                               total. 194km


Isabellahin kanssa olen juossut pari treeniä mutta hän on valitettavasti ollut kipeänä eli joutunut jättämään treenejä väliin. Maanantain ratatreenin  saatiin kumminkin yhdessä tehtyä.

Gils power
Olen lähdössä täältä Dubain kautta Berliinin puolikkaalle joka juostaan 8.4.
Sen jälkeen saan nauttia kodista pari viikkoa ja sitten harjoitusleirille Monte Gordoon, Portugaliin. Sieltä European 10 000m cup Lontoossa joka juostaan 19.5.

Mutta nyt  vielä vajaa viikko kovaa treeniä ja sitten valmistautumaan kisaan!


Hakuna matata

Anne-Mari


tiistai 20. helmikuuta 2018

RAK half marathon ja kauden toinen Kenian leiri alkamassa

Dubain maratonin jälkeen vain kahden viikon palautuminen ja silti RAKin puolikkaalla uusi oma ennätys 1.11.10! Toki osasin odottaa hyvää tulosta ja suunnitelma olikin juosta omaa ennätysvauhtia mutta silti oli arvoitus miten lihaksisto oli palautunut maratonista.

Väliajat olivat 5km 17.02, 10km 33.50, 15km 50.06 ja 20km 66.57. Sain juostua negatiiviset puolikkaat, siitä olen tyytyväinen. 13km kohdilla oli pieni notkahdus ja sen jälkeen sain todella tehdä töitä jotta vauhti säilyy loppuun. Kokonaisuudessa kisa oli onnistunut ja on hienoa huomata että vauhtia on myös tullut lisää vaikka alla onkin maratonille valmistava jakso ja näin ollen puolikkaan vauhteja ei siis ole haettu.



RAK näytti taas parhaat puolensa ja kisa järjestelyt oli huippu luokkaa. On niin hienoa juosta kisassa missä ei tarvitse turhia tressata vaan voi keskittyä nauttimaan kisan tunnelmasta.
Rakin jälkeinen viikko onkin sitten ollut todella kevyt treeniä ja kroppa on saanut palautua kunnolla.  Hassua miten paljon ylimääräistä energiaa sitä on kun harjoittelu ei syö sitä kaikkea. Olen nauttinut siitä todella 🤣



Nyt olen matkalla työmatkalle Kilimanjarolle. Huomenna suuntaan 10 hengen ryhmän kanssa Tanzaniaan Aventuran matkanjohtajana ja sieltä meillä alkaa 7 päivän trekkaus ja kiipeäminen kohti Uhurua 5895m.

Reissun jälkeen jään suoraan Keniaan ja suuntaan Eldorediin 3,5 viikon harjoitusleirille. Tällä kertaa jään Eldorediin maraton juoksija Isabellah Anderssonin luokse. Saan Isabellahista varmasti hyvää treeniseuraa ja Simo asuu myös ihan lähellä eli hän pääsee seuraamaan vielä enemmän ihan perus treenejä.  Tarkoitus on nyt saada alimatkoille vauhtia ja tehdä monipuolisempaa juoksu harjoittelua. Kevään aikana tulen juoksemaan ainakin Berliinin puolimaratonilla sekä 10 000m Lontoossa. Kiireinen kevät odotettavissa mutta odotan sitä niin innolla! Hakuna matata


Anne-Mari



torstai 1. helmikuuta 2018

Dubain maraton ja uusi PB

Dubain maraton onnistuneesti takana ja siellä hienosti uusi henkilökohtainen ennätys 2.28.53! Kisan jälkeinen olotila on ollut aika tyhjä vaikka onnistumisen fiilis onkin ollut mahtava. No toki annoin kaikkeni kisassa eli ei ihmekään jos akut on vähän tyhjät... Itse kilpailu on hyvin lyhytaikainen rutistus kun vertaa kuinka paljon tunteja ja kilometrejä sen eteen tekee töitä.

Kisaan starttaaminen oli (jälleen kerran) pikkaisen erikoinen koska olin saanut eliitti startti paikan sekä numeron mutta en saanut Akia eliittiin mukaan. Oltiin sovitti Akin kanssa jo maaottelun jälkeen  että hän lähtee jänistään minua Dubain maratonille (näin ollen en tulisi juoksemaan yksin koko matkaa). Naisilla eliitissä oli 2.20 jänikset ja 2.23 jänikset mutta tiesin että minulle ei olisi mitään apua näistä tai että olisi edes mahdollista pysyä muiden matkassa sillä entuudestaan tiesimme että taso tulee olemaan todella kova. Toki matkalla tippuu aina pois juoksijoita mutta edellisvuosien  perusteella kärkiryhmä painelee puolikkaan sinne 1.11 nurkille.
Päätettiin että starttaan massan mukana jossa lähtö oli 1h eliitti startin jälkeen klo.7. Se taas tarkoitti että lämpötila on korkeampi varsinkin lopussa ja ohiteltavia tulee olemaan reitillä viimeisellä kierroksella.  Vikana päivinä oli kumminkin vielä epäselvä saanko vaihdettua eliitti numeron massa starttiin. Onneksi Janne sai hoidettua kaikki sähellykset mitä kisajärjestäjien päästä tuli.



Reittiä oli muutettu taas jälleen kerran ″nopeampaan suuntaan″ . Nyt siitä oli poistettu kanaalin ylittävä silta jonka viime vuonna juoksimme kahdesti.  Reitissä oli nyt ns. 3 kierrosta. Eka 12km kierros etelän suuntaan ja sitten 2x 15km kierrosta pohjoiseen päin. Hyvin tasainen ja U-käännökset eivät olleet mitenkään tiukkoja eli niissä ei vauhti tyssännyt.




Startissa oli vielä yön jäljiltä usvaa ja lämpötila 17 astetta. Näkymä oli aika kiva. Eka 12km kieppi meni hyvin ja vauhti tuntui jopa aavistuksen kevyelle. Meillä oli tässä vaiheessa  4 hengen ryhmä meidän perässä.  Tokan kiepin aikana ohitettiin pari juoksijaa jotka myös liittyivät tähän junaan mutta aika pian ne kaikki siitä kumminkin karisivat pois ja tokan kierroksen puolessavälissä jäljellä oli Aki ja minä tästä letkasta.
Kisan aikainen tankkaukset meni hyvin,  käytin kisan aikana  GU-geelejä ja urheilujuomaa. Vesiasemia oli 2,5km välein mutta itse käytin 5km välein olevia asemia.



Puolimatkan ohitin aikaan 14.25. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tajusin mistä Janne oli varoittanut eli kaikki yli 4h maraton juoksijat olivat edessä! Vaikka tie onkin leveä ja suurimman osan matkasta pystyi juoksemaan tien reunassa ilman ruuhkaa niin silti tuli aika monta tilannetta että joutui väistämään tai kiertämään edellä olevan juoksijan.  Puhelimet kädessä selfien ottajat, kuulokkeet korvilla, jalkapalloa potkiva juoksija, apinapukuiset  ja ties mitä muita ihmetyksiä siellä oli… Toki jokainen juoksee omalla tavallaan ja ei siinä mitään mutta miksi tämän tasoisessa kilpailussa (IAAF golden label) ei välitetä muista kuin eliitin ajoista?? Tämän takia eliitti oli laitettu starttaamaan tuntia ennen jotta eivät joudu tähän ruuhkaan.…No saivat ihan oman kisan tällä kertaa ja järjestäjät myös.

väliaikoja
Maaliviivan ylitin aikaan 2.28.53. Se oli mahtava tunne kun tiesin että 2.30 alitus tuli ja vielä niin lähelle SE aikaa. No ainakin jäi hampaankoloon ja vielä parannettavaa seuraavalle kerralle ;) Juoksu tuntuma koko kisan aikana oli hyvä. Toki loppua kohden vauhti pikkasen alkoi hiipua ja vaikka yritti vauhtia lisätä niin kehossa ei oikein enää tapahtunut mitään. Mutta sain itsestäni hyvin kyllä irti ja viimeiset kilometrit tuli aika ″sumussa.″ Tankkaus onnistu kisaan hyvin ja kiitos Ida Heikuralle hyvistä tankkausohjeista ja vinkeistä.

Kiitos Aki Nummela joka teki mahtavan työn jäniksenä! Kisoja tulee missä juostaan nainen naista vastaan esim. kaikki arvokisat missä olen juossut ja tulen juoksemaan on näitä kisoja. Sitten on kisoja missä juostaan aikaa vastaan ja Dubain maraton on yksi näistä kisoista .Jos Akia ei olisi ollut niin olisin juossut koko koisan yksin.

tiimi työtä!
Kiitos Simolle joka on valmentanut minua niin ammattitaidolla että olen nyt tässä missä olen! Meillä on hienoja vuosia takana ja kehitystä on tapahtunut koko ajan. Se on kaikista palkitsevinta mitä urheilija vaan voi kokea. Kehittyä ja tulla paremmaksi! Uskon silti että meillä on vielä parhaat vuodet edessäpäin!
Kiitos Janne. Miehelläni on niin monta ″roolia″ minun elämässä ja varsinkin juoksussa että ilman Jannea en varmasti edes juoksisi. You are everything for me.

KIITOS koko tiimille ja sponsoreille! Sillä vaikka juokseminen onkin yksilölaji niin silti olen vain pieni osa koko tiimiä joka ympärilläni on ja joka vaikuttaa siihen että pystyn tätä juoksijan uraa tekemään ja siinä kehittymään!


onnellisena maalissa

t. Anne-Mari


lauantai 6. tammikuuta 2018

Kenian leiri onnistuneesti takan

Jambo, Kauden eka leiri ohi ja nyt matkalla takasin kotiin. Tämä oli toistaiseksi pisin Kenian leirini ja se sujui onneksi hyvin.  Sain tehtyä hyvin maratonille valmistavia treenejä ja tällä kertaa myös pidempiä intervallitreenejä hyvällä vauhdilla. Joulukuussa kilometrejä kertyi 812 ja nyt jääkin nähtäväksi miten treenit lähtee sujumaan merenpinnan tasolla.
Tietysti tulokset näkee sitten Dubain maratonilla mutta tällä hetkellä luottavaisella mielellä kohti startti viivaa.

Janne huolto hommissa 😀 
Tällä kertaa Itenissä oli muitakin Suomalaisia kestävyysjuoksijoita treenaamassa.  Kiitos George Tassiselle joka oli muutamassa treenissä jeesaamassa ja tsemppiä Tampereen tytöille vikoihin treeni viikkoihin! Paljon  hyviä kilometrejä, muistoja ja kokemusta karttui taas Kenian ylängöiltä. Iso kiitos kaikille  joiden ansiosta leiri sujui mainiosti.

3x5km, Eldoredissä Tassisen peesissä
Itenin Suomalaiset
Seuraava leiri helmikuun lopulla ja silloin myös Keniaan mutta tällä kertaa jään Eldoredin tasaisemmille maastoille.

Tiimi kanssa uuden vuoden lounaalla Samich Resortissa. Takana Kerio Valley.

t. Anne-Mari




tiistai 19. joulukuuta 2017

Maratoonarin päätreeni korkealla, 30km 2.01min.

Nämä reippaat pitkät on nyt maratonille valmistavalla kaudella yksi päätreeneistäni. Ne on vaativia treenejä, keskittymistä ja malttia tarvitaan että tulevat loppuun asti hyvin. Lopussa sattuu....🤣

Vastaavia 34km harjoituksia on vielä ainakin neljä leirin aikana tiedossa.